Kirja-arvio: Tee siitä tapa (Gretchen Rubin)

Luin kirjan nimeltä "Tee siitä tapa", alaotsikolta: "eli kuinka kitket huonot tavat ja teet hyvistä pysyviä", jonka on kirjoittanut Gretchen Rubin. Olen jo pidempään ollut kiinnostunut tapojen ja tottumusten merkityksestä siinä, miten asiat muuttuvat, ja miten ne pysyvät samoina, joten kirjan aihe oli kiinnostava. Tavat ja tottumukset määrittävät suuresti sitä mitä ihminen on, joten jos tapoja ja tottumuksia pystyy muokkaamaan, niin samalla pystyy muokkaamaan suurelta osin koko ihmisen olemusta.

Tässä seuraa muistiinpanojani kirjasta.

Keskeisiä ideoita

Kirjassa esitellään erilaisia ajatuksia tavoista, niiden olemuksesta ja uusien tapojen muodostamisesta. Rubin on blogissaan listannut kaikki kirjassa esitellyt ideat. Vaikka kyseinen lista on melko suurpiirteinen, siitä voi kuitenkin saada käsityksen kirjan sisällöstä.

Neljä tyyppiä

Merkittävimmältä ja mieleenpainuvimmalta ajatukselta tuntui kirjan ensimmäisessä luvussa esitelty ihmisten jako neljään tyyppiin sen perusteella, miten he reagoivat ulkoisiin ja sisäisiin vaatimuksiin. Jako selviää tästä kaaviosta:

Ajatuksena siis on, että ihmisellä on sisäisiä vaatimuksia sekä ulkoisia vaatimuksia, ja suhtautuminen näihin asettaa ihmisen johonkin nelikentän lokeroon. Kun tunnistaa oman paikkansa nelikentässä, niin tätä tietoa voi hyödyntää tapojen muodostamisessa.

Esimerkiksi velvoittajaksi nimetty ihmistyyppi tekee asioita, jos joku muu vaatii niitä tehtäväksi, mutta jättää asiat tekemättä jos kukaan muu ei ole painostamassa. Tällaisen henkilön kannattaa siis hankkia jokin ulkoinen taho, joka painostaa häntä. Hänen kannattaa esimerkiksi liittyä johonkin harrastusporukkaan, jolloin muiden odotukset saavat hänet lähtemään harrastuksen pariin, jonne muuten ei tulisi lähdettyä.

Kapinoitsijaksi nimetty ihmistyyppi puolestaan haluaa vastustaa kaikkia odotuksia, sekä sisäisiä että ulkoisia. Tällaisen henkilön kannattaa käyttää eräänlaista käänteistä psykologiaa motivoidakseen itseään. Henkilö voi esimerkiksi härnätä itseään sanomalla: "lyön vetoa, että et pysty käymään juoksulenkillä tänään!", jolloin hän tuntee tarvetta todistaa tämä väite vääräksi.

Olosuhteiden järjestäminen

Toinen hyödylliseltä vaikuttava ajatus on olosuhteiden järjestäminen haluttuja toimintatapoja vahvistavaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että jos haluaa totuttaa itsensä tekemään jotain asiaa, niin kyseisen asian tekeminen kannattaa tehdä mahdollisimman helpoksi. Vastaavasti jos haluaa totuttaa itsensä olemaan tekemättä jotain, niin tämän asian tekeminen kannattaa tehdä mahdollisimman vaikeaksi.

Esimerkiksi jos haluaa kuntoilla usein, niin kannattaa laittaa kuntoiluvaatteet ja välineet sellaiseen paikkaan, että ne saa helposti esiin. Tai jos haluaa vähentää suklaan syömistä, niin ei osta taloon suklaata, jolloin suklaanhimon sattuessa täytyy lähteä vaivalloiselle kauppamatkalle.

Yleisvaikutelmia

Kirjassa eri ideoita havainnollistettiin anekdooteilla ja esimerkeillä, jonka ansiosta kirjaa on ehkä helpompi lukea pelkän viihdearvon perusteella, mutta kirjan ydinsisällön voisi todennäköisesti tiivistää muutamaan sivuun, jolloin se voisi olla tehokkaampi tietopaketti tapojen muuttamista suunnitteleville.

Kirjassa oli pari asiaa, jotka tuntuivat kummallisilta. Yksi oli ihmisten jakaminen heidän ostostapojensa perusteella kahteen ryhmään, yli- ja aliostajiin, sen perusteella ostavatko he enemmän vai vähemmän kuin oikeasti tarvitsevat. Ehkä shoppailu on yhdysvaltalaisesta näkökulmasta oleellinen asia, mutta minusta tuntui, että ostostavat olivat hieman kummallinen ja hyödytön aihe.

Toinen lievästi häiritsevä asia oli omituisen kuuloinen termi "vastuuvelvollisuus", joka ilmeisesti oli englanninkielisen sanan "accountability" suomennos. Muutama vuosi sitten suomalainen Pasi Sahlberg kiersi maailmalla kertomassa suomalaisesta peruskoulusta, ja esitti joissain haastatteluissa, että suomenkielestä ei löydy "accountability"-sanalle vastinetta, joka seikka palasi mieleeni aina kun omituiselta kuulostava "vastuuvelvollisuus" töksähti esiin kirjan sivulta.

Aloin epäilemään joitain kirjassa esitettyjä neuvoja, kun kirjassa esitettyihin sääntöihin esitettiin myös monia poikkeuksia. Jos jostain ohjeesta täytyy muistuttaa, että se toimii joskus, ja joskus taas ei, niin herää kysymys, että onko sittenkin kysymys pelkästä sattumasta? Esimerkiksi taikaloitsun hokeminen saa kolikon putoamaan kruunapuoli ylöspäin, mutta vain 50% tapauksissa; vai onko loitsulla tuossa oikeasti mitään vaikutusta? Jos siis jonkin ohjeen avulla voi motivoida itsensä toimimaan vain joissain tapauksissa, niin ehkä kyseisellä ohjeella ei olekaan mitään vaikutusta, vaan kyseinen henkilö onnistuisi motivoimaan itsensä täsmälleen samalla tehokkuudella, riippumatta siitä onko hän koskaan kuullut kyseistä ohjetta vai ei.

Jäin myös miettimään neljästä perustyypistä, että olisiko oman tyyppinsä tunnistamisen lisäksi mahdollista myös muuttaa omaa tapaansa reagoida ulkoisiin ja sisäisiin vaatimuksiin? Esimerkiksi kapinoitsijaksi nimetty tyyppi vaikutti kehitysvaiheelta, josta terveen ihmisen kuuluisi kasvaa ulos. Ideaalitilanne voisi olla sellainen, jossa henkilö pystyy muuttamaan suhtautumistaan kulloisenkin tilanteen vaatimusten mukaan.